Minustako kätilö? Muutamia vinkkejä hakuun ja opiskeluun.

















Kaikki kuvat on otettu opiskelujen varrella.


Kyselin aiemmin Instan puolelta toivepostauksia juuri kätilöyteen liittyen. Yhtenä aiheena pomppasi kätilökouluun hakeminen ja opiskelu. Samasta aiheesta on tullut myös aika ajoin blogin puolelle kyselyitä.

Pähkinänkuoressa kätilö (AMK)  on seksuaali- ja lisääntymisterveyden asiantuntija, jonka toimenkuvaan kuuluu työskentely eri-ikäisten naisten kanssa. Kätilöiden työskentelykenttä on laaja. Kätilönä voi työskennellä niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla, järjestöissä, perusterveydenhuollossa sekä erikoissairaanhoidossa. Kätilöksi voi hakeutua synnytys- ja synnyttäneiden osastoille, äitiyspoliklinikalle tai äitiysneuvolaan (joissain äitiysneuvoloissa vaaditaan myös terveydenhoitajantutkinto), raskaana olevien osastoille, sekä naistentautien polille ja -osastoille. Samalla opiskellessa saa sairaanhoitajan (AMK) pätevyyden, joten työskentelykenttä laajenee myös sen osalta.

Nyt täytyy heti alkuun sanoa, että haut ovat korkeakoulukohtaisia, joten minulla ei ole enää tuoreinta tietoa. Silloin kun olen itse hakenut, pääsykokeisiin (jotka sisälsivät teoriakokeen ja ryhmähaastattelun) pääsi, jos sai tarpeeksi pisteitä esim. lukiossa kirjoittamistaan aineista. Minulla oli pohjalla ammattikoulututkinto (olen valmistunut vuonna 2008 parturi-kampaajaksi) sekä kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 2011. Hain korkeamman pistemäärän vuoksi lukion papereillani. Pääsykokeisiin piti lukea kahta kirjaa: Etiikka hoitotyössä sekä Ihminen - fysiologia ja anatomia. Löysin muuton yhteydessä kummastakin kirjasta tekemäni muistiinpanot! Voin kertoa, ettei tullut silloista päntäämistä ikävä. Pääsykokeissa oli oikein ja väärin väittämiä. Jos vastasi oikein, sai pisteen, väärästä vastauksesta lähti pisteitä ja en osaa sanoa -osiosta nolla pistettä. Mutta kuten sanoin, on omista pääsykokeistani jo kuusi vuotta.

Nykyisin ainakin Metropoliaan, josta itsekin olen valmistunut, on yhteishaku, jonka jälkeen pääsee pääsykokeisiin(?). Kannattaa siis tutustua ammattikorkeakoulun sivuihin ja hakuprosessiin. Puskaradio on myös kätevä väylä udella hausta ja pääsykokeista.

Kätilöksi opiskellaan 4,5 vuotta, joka on yhteensä 270 opintopistettä. Aloituspaikat ovat korkeakoulukohtaisia, n. 30 aloituspaikkaa. Nykyisen tietoni mukaan kätilöksi pääsee hakemaan kaksi kertaa vuodessa. Opiskelu on päätoimista, varsinkin jos hakee päiväopiskeluun. Kätilöksi voi hakea myös monimuoto-opiskeluun, jos on pohjakoulutukseltaan on ainakin sairaanhoitaja (joka ilmeisesti on vähimmäisvaatimus). Tällöin opintojen kesto on n. 1,5-2 vuotta.

Opinnot sisältävät teoriaopiskelua ja käytännön harjoittelua kentällä. Minun opiskelujen aikana aloitettiin uutta opetussuunnitelmaa, joka poikkeaa aikalailla omastani, joten opintojen varsinainen eteneminen ja harjoitteluiden ajankohdat ovat minulta pimennossa. Jo opiskeluaikanani itsenäistä opiskelua lisättiin ja harmikseni mm. todella mielenkiintoisista lääkärien pitämistä luennoista luovuttiin. Toki itsenäinen opiskelu lisää tilaa sille, milloin opiskelet. Itse henkilökohtaisesti opin kuuntelemalla ja tekemällä. Opiskeluun kuului tuolloin yksi oppari ja yksi innovaatioprojekti (opparin serkku). Nykyisin ainakin Metropoliassa taitaa olla vielä yksi opparin kaltainen projekti lisää.

Minulle 4,5 vuotta olivat antoisat, vaikka välillä oman arjen ja koulun yhdistäminen olikin rankkaa. Kahden lapsen äitinä saatoin joutua olemaan poissa niin tunneilta kuin harjoitteluistakin esim. lapsen sairastumisen vuoksi. Useimmilla tunneilla oli läsnäolovelvollisuus. Varsinkin laboratoriotunneilla (eräänlaisia simulaatiotunteja esim. synnytyksen hoidosta, kanyloimisesta, ompelusta) oli läsnäolopakko ja jos et päässyt, piti saada korvattua tunti jonkun toisen ryhmän kanssa, jotta kurssista pääsi läpi. Myöskin tenttien missaaminen tarkoitti sitä, että esim. uusintakoepäivänä pääsi vasta seuraavan kerran tekemään missatun tentin.

Opiskeleminen ammattikorkeakoulussa osoittautui positiiviseksi, vaikka välillä tiiviit kurssit sekä tenttien ripottelu pitkin lukukautta oli haastavaa. Välillä sain lukea tuleviin tentteihin yötä myöten. Onneksi opettajat olivat innostavia ja kurssien suorittaminen oli itselleni sitä antoisampaa, mitä pidemmälle koulutuksessa edettiin. Myöskin omalla motivaatiolla sekä kiinnostuksella oli iso osa koko opintojen ajan. Voin myöntää, että tietyt kurssit - joita en pitänyt merkittävänä ammatin kannalta - teki aika vasurilla ja tavoitteena oli vain päästä läpi. Eikä ole kerta tai toinenkaan, kun lounasaikaan mäkkärissä käynti pelasti väsyneen opiskelijan.

Harjoittelut oli suuri ja tärkeä osa opiskelua ja oppimista. Harjoittelussa on tosi tarkka tuntimäärä, joka tulee täyttyä harjoittelun tavoitteiden kanssa. Harjoitteluista ei saa palkkaa ja jos joutuu pidemälle harkkaan, pitää asumiskustannukset hoitaa itse. Meidän luokalla oli yhteinen tili, johon maksoille "lukuvuosimaksua" ja halukkaat "osakkaat" maksoivat sovitun summan. Kun joutui pidemmälle harkkaan, pystyi rahastoon kuuluvat hakemaan asumis- ja matkakustannuksiin helpotusta rahastosta.

Harjoittelut kätilökentillä (ja toki sh-kentillä) ovat erityisen tärkeitä ammattiin kasvamisen kannalta. Harjoittelujen kautta pääsin itsekin työelämään ja tekemään myös koulun ohella keikkaa, joka helpotti ainakin taloudellisesti opiskelijaäidin elämää. Välillä menin yövuoroon vakiosastolleni ja sieltä suoraan pakolliselle tunnille kouluun. Ei ehkä mitään fiksuimpia vetojani, mutta vuoroviikkoäitiopiskelijana (keksin uuden sanahirviön) teki mitä vaan, jotta sai pidettyä pankkitilin plussalla.

Harjoitteluissa on hyvä muistaa, että ne ovat järjestäen aina jollain tavalla rankkoja. On tietty tuntimäärä, joka tulee toteutua, kaikkia työvuoroja ei välttämättä voi päättää itse ja siellä voi vastassa olla ns. kuka vaan. Varsinkin vuorotyö voi olla suurimmalle osalle uutta ja oma elämä tulee sovittaa siihen myös. Joskus joutuu lähtemään pidemälle, jotta saa suoritettua kurssin. Puhumattakaan ikuisesta ongelmasta harjoittelupaikkojen varaamisen kanssa. MUTTA suurimmalla osalla minun luokallani kokemukset harjoitteluista olivat hyviä, vaikka juuri silloin ei esim. sisätautiosasto kiinnostanut. Omatkin kokemukseni harkoista olivat hyviä ja aina oli asioita, joita pystyi ottamaan omaan ammattiin mukaan. Harkoissa astutaan oikeasti työelämään opiskelijana, oikealle osastolle, jossa voi tapahtua ns. mitä vaan. Onpa hölmösti sanottu, mutta niinhän se on. Siksi onkin tärkeää pyytää tukea harjoittelun ohjaavalta opettajalta ja luokkakavereilta.

Kätilö on hieno ja arvokas ammatti. Minusta olisi hienoa, että tälle alalle hakisi myös miehiä, sillä tällä hetkellä ala on aika naisvoittoinen. Tässä ammatissa ollaan koko sydämestä ja asiakas tulee aina ensimmäisenä. Kätilön työtä tehdään myös omalla persoonalla ja siinä täytyy olla hyvät vuorovaikutustaidot. Valmistumisen jälkeen tulee muistaa, ettei tässä ammatissa tulla koskaan olemaan valmiita. Parasta ammatissa on ehdottomasti kohtaamani ihmiset ja perheet sekä uuden oppiminen.


6 kommenttia

  1. Mikä sinut sai innostumaan kätilöntyöstä?
    Oletko ajatellut pystyisitkö/halausitko tehdä joskus töitä myös muualla kuin kätilönhommissa, ns. normi sairaanhoitajana jossain osastolla tms?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niinkin ”simppeli” syy kuin esikoisen syntymä. Siinä mulla oli sellainen kätilö, joka jätti muhun lähtemättömän vaikutuksen.

      Tein opiskeluaikana sh-sijaisuutta ja keikkaa. Mun ensimmäinen kätilötyö oli vasta valmistumisen jälkeen. En poissulje, ettenkö voisi tehdä muutakin kuin kätilön hommia tulevaisuudessa. Kaikki työ on arvokasta.

      Poista
  2. Voi apua, mä oon ihan innoissaan myös nyt esikoisen syntymän jälkeen haaveillut kätilön opinnoista! Blogisi ollut myös kovasti luettavana. Alanvaihto olisi aika radikaali, eikä lähipiiriltä ole oikein herunut ymmärrystä toiveammattia kohtaan. Aina tulee ihmetystä työajoista ja työn kuvasta. Itse haluaisin olla perheiden mukana heidän elämänsä tärkeimmillä hetkillä �� mutta miten työaikoja saa perheellisenä soviteltua esim sun työpaikalla?
    Osaatko sanoa mitään kätilöiden työllistymisestä tällä hetkellä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytysosastotyö on kolmivuorotyötä. Se on sitten työpaikka ja työnantajakohtaista miten pystyy esim. pelkkää aamuvuoroa ja arkena tekemään. Mulla on ollut aina ns. hyvä tuuri omien työvuorojeni kanssa ja olen saanut hyvin sovitettua perhe-elämän ja työn. Toki työntekijöistä pyritään aina pitämään huolta.

      Kätilöiden tyllistymistilanteesta en osaa sanoa oikein mitään. Minulla ja tutuillani on ainakin käynyt hyvä tuuri töiden suhteen. Sekin on niin paikkakuntakohtaista, että minkälainen työtilanne on.

      Toivon sinulle onnea ja tukea, jos kätilön ammatti on just se sun juttu! Toki perheelliselle 4,5 vuotta tekee paljon ja lapset kasvaa. Minunkin taipaleeni alkoin, kun nuorempi olin vain päälle 1-vuotias ja nyt hän on jo koulussa. ;-)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen teksti, kiitos siitä! Itsekin haaveillut kätilön ammatista, etenkin näin esikoisen syntymän jälkeen :) oletko itse missä hommissa kätilönä? Olisi kiva kuulla enemmän sinun työpäivästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! :-)

      Olen ollut synnytysosastolla ja nyt olen päivätöissä. Valitettavasti perus työpäivästä en voi kertoa, koska hoitoalalla on vaitiolovelvollisuus.

      Poista

Kommenttiboksi on tarkoitettu sinua varten!